Ihmetyttää kesä ja suomalaiset. Kun taivaalta vihmoo vettä ja lämmintä on +8 astetta, maristaan, että on niin kylmä. Nyt vihdoin, kun kesän ensimmäiset kunnon helteet alkoivat, suusta kuin suusta kuuluu marinaa, että on liian kuuma. Mikähän ilma se meitä suomalaisia eniten miellyttäisi? Olisiko se ehkä puolipilvinen leuto ilma, lämmintä +18 ja tyyntä? Niin ei tarvitsisi siitä tuulestakaan valittaa. Mutta onneksi kesä on jälleen kerran kohta ohi, että pääsemme ihmettelemään talven ilmoja ja muistelemaan kuinka huono mennyt kesä oli ilmojen osalta. Ja toivomaan, että josko se ensi kesä olisi parempi.
Toinen ihmetyksen aihe koskee ihmisten asenteita. Viikonloppuna tuli oltua sukujuhlissa pitkästä aikaa. Yleisin kysymys minkä sain kuulla oli: "Mitäs sinä teet nykyisin?" Kun vastaus oli: "En mitään." Koitti syvä hiljaisuus. Onko todellakin näin, että suomalaisten ihmisten mielestä ihminen ei ole mitään, jos hän ei opiskele, tee työtä tai edes toimi vapaaehtoisena hyväntekeväisyysjärjestössä? Ihmisiltä on tainnut kokonaan unohtua se "olemisen sietämätön keveys". Ainoastaan eläkkeellä oleville ihmisille tuo sallitaan. Ei ihme, että burn outeista kärsitään työpaikalla kuin työpaikalla. Joka päivä tulee lisää masentuneita ja mielenterveystyölle ei ole tarpeeksi resursseja. Josta hyvänä esimerkkinä tämä Keravan surullinen tapaus, jossa nuori mieshenkilö päätti helpottaa oloaan, ottamalla toisen ihmisen elämän, että pääsisi itse hoitoon.
